lauantai 7. tammikuuta 2017

Kuvia tämän päivän valmennuksesta

Pakkaspäivien jälkeen lämpötila nousi vihdoin ja pääsin tänään taas treenaamaan Roxin kanssa, kun valmentajani tuli valmentamaan minua puolentoista viikon valmennustauon jälkeen. Roxi tuntui tänään todella energiseltä kahden kevyemmän päivän jälkeen ja puolipidätteet eivät menneet ihan yhtä helposti läpi kuin yleensä. Kiva kuitenkin, että hevonen on eteenpäinpyrkivä! Vaikka minusta ratsastus Roxilla tuntui vähän hankalammalta kuin yleensä, videolta katsottuna ratsastukseni näytti ihan hyvältä ja valmentajanikin kehui minua. Ehkä olin vain itse hieman kankea "ratsastustauon" jälkeen ja kesti taas hetki tottua Roxin liikkeisiin.

Tänään keskityimme valmennuksessa ihan perustyöskentelyyn kaikissa askellajeissa. Työstimme pitkään laukkaa, joka on Roxin huonoin askellaji. Valmentajani mukaan laukka näytti jo paremmalta. Harjoittelimme myös ravipohkeenväistöä, jossa sain hyvän alun, mutta lopetin väistön monta kertaa hieman kesken. Pitäisi ratsastaa ne viimeisetkin askeleet. Suorilla linjoilla Roxi pääsi välillä kiemurtelemaan eli pitää olla vielä tarkempi suoruuden kanssa. Kokonaisuudessaan meni kuitenkin ihan hyvin.








Roxin lisäksi ratsastin tänään vielä toisen hevosen, jota olen liikutellut aina kun sen omistaja ei ehdi. Tallilla vierähti tänäänkin kuusi tuntia... On kiva päästä ratsastamaan välillä muillakin hevosilla kuin Roxilla, kun Primus-tunnitkin ovat nyt loppu. Jokaiselta hevoselta oppii nimittäin jotain uutta.

Huomenna taas kahden hevosen ratsastuspäivä tiedossa!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Treeniä, treeniä!



Roxi on vaan niin ihana! Sen kanssa on päivä päivältä kivempi treenata, sillä se antaa itsestään joka kerta enemmän. On ollut pari sellaistakin kertaa, jolloin on tuntunut, että nyt ei mennyt ihan niin hyvin, mutta niitä onnistumisen kertoja on ollut onneksi paljon enemmän. Tällä hetkellä minulla on menossa ratsastuksessa selvä ylämäki. Primuksella oli loppuajasta niin hankalaa koulutalentissa Faunan kanssa, että meinasi mennä maku sillä ratsastukseen, mutta onneksi olen saanut uutta intoa Roxin kanssa harjoittelemisesta. Olen kehittynyt todella paljon. Kun katsoin nyt videoita parin kuukauden takaa, huomasin selkeän eron ratsastuksessani. Saan Roxin liikkumaan nyt paljon paremmin.

Roxin paras askellaji on ravi. Olen myös itse osannut aina ratsastaa hevosia parhaiten juuri ravissa, joten ravissa ratsastukseni Roxilla näyttää kaikkein parhaalta. Laukassa Roxi pääsee hieman pidemmäksi kuin ravissa, mutta laukan ratsastaminen on ollut aina minun heikkouteni, ja laukka näyttää tällä hetkellä paljon paremmalta kuin aluksi. Roxilla käynnin ratsastaminen tuntui aluksi kaikkein haastavimmalta, mutta nyt olen oppinut ratsastamaan Roxin takaosaa hieman aktiivisemmaksi, ja sitä kautta Roxi tuntuu käynnissä paljon paremmalta.

Roxi on paljon parempi oikeassa kuin vasemmassa kierroksessa. Aluksi taivutin Roxin kaulaa liian paljon sisään päin ympyrällä vasemmalle mentäessä. Valmentaja neuvoi minua suoristamaan sitä niin paljon, että minusta melkein tuntui, kuin Roxi olisi asettunut ulospäin, eikä vasempaan kierrokseen ratsastaminen tuntunut aluksi kovin mukavalta. Nyt olen kuitenkin oppinut ratsastamaan Roxia suorempana ja valmentaja kehui viime viikolla, että Roxista on tullut ratsastaessa paljon suorempi kuin mitä se oli minulle tullessaan. Minustakin Roxi tuntuu nyt paljon paremmalta vasemmassa kierroksessa, mutta etenkin vasenta laukkaa täytyy vielä työstää.


Myös istunnastani on löytynyt paljon kehitettävää (keneltäpä ei löytyisi)! Talentissa minulla oli Faunan kanssa ongelmana alas painuvat kädet, mutta korjasin niitä lopulta liikaa, ja niinpä minulla on nyt ollut Roxin kanssa ongelmana se, että nostan käsiä välillä liian ylös. Lisäksi alan helposti levitellä käsiä, etenkin oikea käsi karkaa usein omille teilleen. Pitäisi siis ajatella, että kädet alhaalla ja lähekkäin... Jalkojen kanssa ei ole mitään suurempia ongelmia, mutta välillä vien ne liian taakse. Pitäisi muistaa, että kyljen herkin alue on satulavyön takana ja minun pitäisi pitää pohkeet siinä kohtaa, eikä liian kaukana takana.

Tärkein korjaus, minkä olen saanut aikaiseksi istunnassani, on se, että istun nyt paljon suoremmassa. Minulla on aina ollut sitä ongelmaa, että painoni valuu liikaa vasemmalle, mutta vasta nyt hermostuin itselleni kunnolla ja aloin korjata asiaa. Olen tarkkaillut suoruuttani maneesin peileistä vähän väliä ja pikku hiljaa olen oppinut istumaan keskemmällä satulassa.

Olen oppinut istumaan satulassa myös tiiviimmin. Roxilla on niin isot liikkeet, että vieläkin tarvitsisin lisää kehonhallintaa ja vatsalihaksia, mutta istun jo paremmin kuin aluksi.


Olen tehnyt Roxin kanssa paljon perustyöskentelyä ympyrällä ja suoralla uralla sekä voltteja, pohkeenväistöä ja siirtymisiä. Roxi on todella kiva oikeastaan kaikessa. Pohkeenväistössä pitää olla tarkkana aloituksen kanssa, jotta etuosa johtaa liikettä. Tärkeää on myös muistaa antaa yksi kunnolla sivulle vievä apu ja olla sen jälkeen vaikuttamatta hevoseen. Ympyröillä ja erityisesti volteilla täytyy muistaa kääntäää ulkopohkeella ja olla levittelemättä käsiä.

Perusasioiden lisäksi valmentajani vaatii minulta myös sellaisia asioita, joita ei Primuksella pahemmin tehty. Avot, sulut, vastalaukat, takaosakäännökset, siirtymiset laukasta käyntiin... Myös yksittäisiä laukanvaihtoja olen päässyt kokeilemaan. Kaikkein vaikeinta minusta on kuitenkin keskiravi, sillä siellä istuminen tuntuu aivan mahdottomalta. Roxilla on jo muutenkin niin isot askeleet, että huh huh... Nyt kuitenkin pystyn istumaan alhaalla Roxin keskiravissa jo jollakin tavalla, kun aluksi jouduin keventämään. Jos ei olisi haasteita, ei oppisi mitään. Roxi on todella hyvä opetusmestari.


Vaikka on aina kiva kehittyä ratsastuksessa, Roxi on minulle paljon muutakin. Siitä on tullut minulle jo hyvin lyhyessä ajassa todella rakas, paras ystävä mitä ajatella saattaa.


Nyt kun on ollut todella kylmää, lämpötila jossain - 20 asteen paikkeilla, olemme ottaneet pari päivää hieman kevyemmin. Vähän on ikävä Primuksen lämmintä maneesia... Vaikka täytyy kai olla iloinen, että on maneesi ylipäätään, sillä kaikilla talleilla ei ole sitäkään.




lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Oikein hyvää joulua kaikille blogini lukijoille toivottavat:

Jenny & Roxi




lauantai 17. joulukuuta 2016

Onnea ja unelmien aikaa

Käsittämätöntä, kuinka nopeasti aika menee. Roxi on ollut omani jo yli kuukauden ajan! Roxi tuntuu niin unelmien täyttymykseltä, etten vieläkään voi ymmärtää sitä tosiasiaa, että se on todella omani. En vaihtaisi hetkeäkään pois siitä ajasta, jonka olen saanut viettää Roxin kanssa. Joka kerta, kun Roxi työntää turpansa niskaani ja puhaltaa sinne lämmintä ilmaa, en voi olla ajattelematta, kuinka onnellinen olen.









Ratsastaessa Roxi on ollut oikein kiva. Tuntuu, että olen kehittynyt jo tässäkin ajassa, jonka Roxi on ollut omani. Minulla on valmennus yleensä kerran viikossa, mutta mahdollisesti useamminkin, jos minun ja valmentajan aikataulut sopivat yhteen. Itsenäistä ratsastusta on aika paljon, mutta onneksi olen aina ollut siinä hyvä siinä mielessä, että osaan keksiä meille hyviä harjoituksia ja korjata omia virheitäni valmentajan ohjeiden mukaisesti. Monesti jopa tuntuu siltä, että saan itsestäni enemmän irti, jos saan tehdä asioita omassa rauhassa. Toki valmennukset ovat ehdottoman tärkeitä kehittymisen kannalta ja yritän saada niitä järjestettyä mahdollisimman usein, muuten taidot alkaisivat vain huonontua, mutta minä en ole koskaan pitänyt itsenäistä ratsastusta pelkästään huonona asiana. Minusta omassa hevosessa parasta onkin juuri se oma rauha.

Uusia oivalluksia on tapahtunut monessa asiassa. Pyrin nyt ratsastamaan enemmän pohkeella ja istunnalla käyttäen vähemmän kättä. Varon jäämästä kannattelemaan hevosta kädellä ja muistan välillä myödätä. Yritän myös korjata käsieni asentoa ja varoa levittelemästä niitä. Hevosta kääntäessä ajattelen kääntäväni hevosta ulkopohkeella, en sisäohjalla. Roxilla on aika isot liikkeet, joten olen oppinut pikku hiljaa istumaan paremmin alhaalla. Keskiravin ratsastan edelleen suosiolla keventäen, mutta kehityksen huomaa mm. siitä, että en tunne enää itseäni täydellisen uupuneeksi ratsastuksen jälkeen. Pystyn nyt istumaan paremmin alhaalla ja pari kertaa ihan viimeisen puolentoista viikon sisällä olen jopa löytänyt aivan uuden elämyksen, kun yhtäkkiä olenkin saanut koottua hevosta istunnallani. Roxi on pitkälle koulutettu ja se on kilpaillut vaativa B -tasolla, joten osaamista sillä riittää, ja muutamia kertoja Roxi on näyttänyt sitä myös minun kanssani. Roxi on todella hyvä opetusmestari. Ratsastettavuudeltaan Roxi tuntuu todella kivalta: se antaa virheitä anteeksi ja palkitsee silloin, kun teen itse oikein. Roxi ei ole mikään automaatti, mutta sen kanssa voin todella nauttia ratsastuksesta.

Olen toistaiseksi säästynyt hyvin niiltä ongelmilta, joita hevosenomistajalle voi ilmetä. Ratsastaessa olen oppinut lisää, eikä ole tullut sellaista tunnetta, että "apua, ostin liian vaikean hevosen". Olen kuullut monien sanovan, että usein uuden hevosen kanssa käy niin, että aluksi menee todella hyvin, kun hevonen kulkee vielä vanhan omistajan säädöillä, ja sitten muutaman viikon tai kuukauden päästä hevonen alkaa liikkua huonommin. En usko, että minun ja Roxin kohdalla on tapahtunut tällaista, sillä ratsastukset ovat menneet koko ajan keskimäärin paremmin. Valmentajani läpiratsastaa Roxia säännöllisesti, joten Roxi joutuu myös välillä ihan kunnon töihin, eikä se pääse laiskistumaan. Hienoa on sekin, että Roxi on pysynyt terveenä paria pientä haavaa lukuun ottamatta. Minulle haavan hoito on ihan uusi juttu, sillä ratsastuskoululla ei ole tarvinut osata sellaista. Eikä pikkuisillakaan ole ollut lainkaan haavoja sinä aikana, jonka olen käynyt niiden luona, johtuen osittain siitä, että niillä ei juurikaan käytetä hokkeja. Onneksi olen saanut vinkkejä haavan hoitoon muilta hevosenomistajilta. Ihanaa, että Tuomarinkylässä on niin hyvä yhteishenki.

Olen nyt kuukauden ajan ratsastellut Roxilla. Kirjoitettavaa olisi paljon ja jos minulla olisi aikaa, voisin tehdä treenipostauksia vaikka monta kertaa viikossa, mutta sellaistahan hevosenomistajalla ei koskaan ole. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin hyvien ratsastuskuvien saaminen. Jostain syystä minusta ja Roxista ei ole kovin helppoa saada hyviä kuvia, vaikka videolta katsottuna ratsastukseni näyttäisikin ihan hyvältä. Ratsastus on kuitenkin monimutkainen tapahtumasarja ja yksi valokuva on vain sekunnin murto-osa, johon on melkein mahdotonta saada sekä ratsastaja että hevonen edustavan näköisiksi. Omat haasteensa valokuvaukseen tuo myös maneesin ruuhkaisuus sekä se seikka, että Tuomarinkylän maneesissa ei ole valaistuksen puolesta aivan yhtä helppoa ottaa hyvälaatuisia kuvia kuin Primuksella. Kesää ja ulkokuvia odotellessa...



Maastoilu on jäänyt vähän vähemmälle sen takia, että ulkona on jo aina hämärää, kun tulen koulusta tallille, enkä oikein viitsi lähteä yksin pimeällä maastoihin, joita minä tai Roxi emme kumpikaan tunne. Vain pari kertaa olen saanut kaverin mukaan valoisaan aikaan, ja silloin Roxi on ollut todella kiva eikä ole pelännyt mitään. Ainut, minkä ohi meneminen hieman jännitti, oli ratsastustiellä vastaan tulleet vaunut, joita veti naapuritallin suomenhevonen.














Aivan pian on joulu, joka meneekin kokonaan talleilla. Koulua on enää vain kolme päivää ja sitten alkaa joululoma! Minun ei varmaan tarvitse edes kertoa, millaisissa merkeissä koko lomani menee... Millaisia joululomasuunnitelmia teillä on? Onko muita, jotka viettävät joulua tallilla?