lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Oikein hyvää joulua kaikille blogini lukijoille toivottavat:

Jenny & Roxi




lauantai 17. joulukuuta 2016

Onnea ja unelmien aikaa

Käsittämätöntä, kuinka nopeasti aika menee. Roxi on ollut omani jo yli kuukauden ajan! Roxi tuntuu niin unelmien täyttymykseltä, etten vieläkään voi ymmärtää sitä tosiasiaa, että se on todella omani. En vaihtaisi hetkeäkään pois siitä ajasta, jonka olen saanut viettää Roxin kanssa. Joka kerta, kun Roxi työntää turpansa niskaani ja puhaltaa sinne lämmintä ilmaa, en voi olla ajattelematta, kuinka onnellinen olen.









Ratsastaessa Roxi on ollut oikein kiva. Tuntuu, että olen kehittynyt jo tässäkin ajassa, jonka Roxi on ollut omani. Minulla on valmennus yleensä kerran viikossa, mutta mahdollisesti useamminkin, jos minun ja valmentajan aikataulut sopivat yhteen. Itsenäistä ratsastusta on aika paljon, mutta onneksi olen aina ollut siinä hyvä siinä mielessä, että osaan keksiä meille hyviä harjoituksia ja korjata omia virheitäni valmentajan ohjeiden mukaisesti. Monesti jopa tuntuu siltä, että saan itsestäni enemmän irti, jos saan tehdä asioita omassa rauhassa. Toki valmennukset ovat ehdottoman tärkeitä kehittymisen kannalta ja yritän saada niitä järjestettyä mahdollisimman usein, muuten taidot alkaisivat vain huonontua, mutta minä en ole koskaan pitänyt itsenäistä ratsastusta pelkästään huonona asiana. Minusta omassa hevosessa parasta onkin juuri se oma rauha.

Uusia oivalluksia on tapahtunut monessa asiassa. Pyrin nyt ratsastamaan enemmän pohkeella ja istunnalla käyttäen vähemmän kättä. Varon jäämästä kannattelemaan hevosta kädellä ja muistan välillä myödätä. Yritän myös korjata käsieni asentoa ja varoa levittelemästä niitä. Hevosta kääntäessä ajattelen kääntäväni hevosta ulkopohkeella, en sisäohjalla. Roxilla on aika isot liikkeet, joten olen oppinut pikku hiljaa istumaan paremmin alhaalla. Keskiravin ratsastan edelleen suosiolla keventäen, mutta kehityksen huomaa mm. siitä, että en tunne enää itseäni täydellisen uupuneeksi ratsastuksen jälkeen. Pystyn nyt istumaan paremmin alhaalla ja pari kertaa ihan viimeisen puolentoista viikon sisällä olen jopa löytänyt aivan uuden elämyksen, kun yhtäkkiä olenkin saanut koottua hevosta istunnallani. Roxi on pitkälle koulutettu ja se on kilpaillut vaativa B -tasolla, joten osaamista sillä riittää, ja muutamia kertoja Roxi on näyttänyt sitä myös minun kanssani. Roxi on todella hyvä opetusmestari. Ratsastettavuudeltaan Roxi tuntuu todella kivalta: se antaa virheitä anteeksi ja palkitsee silloin, kun teen itse oikein. Roxi ei ole mikään automaatti, mutta sen kanssa voin todella nauttia ratsastuksesta.

Olen toistaiseksi säästynyt hyvin niiltä ongelmilta, joita hevosenomistajalle voi ilmetä. Ratsastaessa olen oppinut lisää, eikä ole tullut sellaista tunnetta, että "apua, ostin liian vaikean hevosen". Olen kuullut monien sanovan, että usein uuden hevosen kanssa käy niin, että aluksi menee todella hyvin, kun hevonen kulkee vielä vanhan omistajan säädöillä, ja sitten muutaman viikon tai kuukauden päästä hevonen alkaa liikkua huonommin. En usko, että minun ja Roxin kohdalla on tapahtunut tällaista, sillä ratsastukset ovat menneet koko ajan keskimäärin paremmin. Valmentajani läpiratsastaa Roxia säännöllisesti, joten Roxi joutuu myös välillä ihan kunnon töihin, eikä se pääse laiskistumaan. Hienoa on sekin, että Roxi on pysynyt terveenä paria pientä haavaa lukuun ottamatta. Minulle haavan hoito on ihan uusi juttu, sillä ratsastuskoululla ei ole tarvinut osata sellaista. Eikä pikkuisillakaan ole ollut lainkaan haavoja sinä aikana, jonka olen käynyt niiden luona, johtuen osittain siitä, että niillä ei juurikaan käytetä hokkeja. Onneksi olen saanut vinkkejä haavan hoitoon muilta hevosenomistajilta. Ihanaa, että Tuomarinkylässä on niin hyvä yhteishenki.

Olen nyt kuukauden ajan ratsastellut Roxilla. Kirjoitettavaa olisi paljon ja jos minulla olisi aikaa, voisin tehdä treenipostauksia vaikka monta kertaa viikossa, mutta sellaistahan hevosenomistajalla ei koskaan ole. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin hyvien ratsastuskuvien saaminen. Jostain syystä minusta ja Roxista ei ole kovin helppoa saada hyviä kuvia, vaikka videolta katsottuna ratsastukseni näyttäisikin ihan hyvältä. Ratsastus on kuitenkin monimutkainen tapahtumasarja ja yksi valokuva on vain sekunnin murto-osa, johon on melkein mahdotonta saada sekä ratsastaja että hevonen edustavan näköisiksi. Omat haasteensa valokuvaukseen tuo myös maneesin ruuhkaisuus sekä se seikka, että Tuomarinkylän maneesissa ei ole valaistuksen puolesta aivan yhtä helppoa ottaa hyvälaatuisia kuvia kuin Primuksella. Kesää ja ulkokuvia odotellessa...



Maastoilu on jäänyt vähän vähemmälle sen takia, että ulkona on jo aina hämärää, kun tulen koulusta tallille, enkä oikein viitsi lähteä yksin pimeällä maastoihin, joita minä tai Roxi emme kumpikaan tunne. Vain pari kertaa olen saanut kaverin mukaan valoisaan aikaan, ja silloin Roxi on ollut todella kiva eikä ole pelännyt mitään. Ainut, minkä ohi meneminen hieman jännitti, oli ratsastustiellä vastaan tulleet vaunut, joita veti naapuritallin suomenhevonen.














Aivan pian on joulu, joka meneekin kokonaan talleilla. Koulua on enää vain kolme päivää ja sitten alkaa joululoma! Minun ei varmaan tarvitse edes kertoa, millaisissa merkeissä koko lomani menee... Millaisia joululomasuunnitelmia teillä on? Onko muita, jotka viettävät joulua tallilla?

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Roxin esittelypostaus

Huhhuh, kuinka kiireistä on ollut. En ole juuri ehtinyt avata Bloggeria, sillä minulla on nyt ollut Roxin hoidon lisäksi yhdeksännen luokan vaikeimman jakson koeviikot. Täytyy myöntää, että mielikuvitus lensi kokeissa korkeammalla kuin koskaan ennen, sillä minulla ei ollut käytännössä yhtään aikaa lukea kokeisiin. Nyt niistä on kuitenkin selvitty ja voin keskittyä taas mukavampiin asioihin.

Roxin kanssa on sujunut edelleen oikein hyvin. Olen saanut luotua siihen vahvemman ystävyyssuhteen ja ratsastuksetkin ovat menneet vielä paremmin kuin alussa. Mitään ongelmia ei ole ilmennyt ja olen päivä päivältä yhä varmempi siitä, että tein juuri oikean ratkaisun ostaessamme Roxin.

Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille! Kysymyksiä tuli oikein sopiva määrä. Nyt on vastausten vuoro. Jos joku ihmettelee, miten tässä postauksessa on kesäkuvia Roxista, vaikka olen omistanut sen vain kolme viikkoa, niin ne on otettu ennen kuin siitä tuli minun omani. Osan kysymyksistä jätin laittamatta tähän postaukseen, jos ne olivat hyvin samankaltaisia kuin aiemmin tulleet kysymykset.



Minkä rotuinen Roxi on?

Hannoverinhevonen.

Minkä ikäinen Roxi on?

Roxi on jo 15-vuotias eli se ei ole enää mikään nuori hevonen, mutta Roxi on täydellinen opetusmestari minulle. Kun on kyse ensimmäisestä hevosesta, ei mielestäni kannata ostaa liian nuorta.

Onko Roxi este- vai kouluhevonen?

Roxi on ehdottomasti kouluhevonen. Roxi ei ole eläessään nähnyt yhtään estettä, mutta eipä hyppääminen minua kiinnostakaan.

Minkä tasoinen Roxi on?

Roxi on kilpaillut edellisen omistajansa kanssa Vaativa B -tasolla.

Roxin paras askellaji?

Roxin kaikki askellajit ovat laadukkaita, mutta ravi on mielestäni kaikkein paras.

Minkä värinen Roxi on?

Roxi on punarautias. Roxilla on sukat joka jalassa sekä läsi.


Onko Roxilla varsoja?

Roxi on varsonut kerran, mutta sen varsa jouduttiin valitettavasti lopettamaan tapaturman takia.

Milloin aloit harkita omaa hevosta?

Olen aina tiennyt, että tulisin jossain elämäni vaiheessa ostamaan oman, ja sitä silmällä pitäen olen aina miettinyt ajan ja rahan käyttöä sekä yrittänyt opetella niitä asioita, joita hevosenomistajan tarvitsee osata. Olen viettänyt mahdollisimman paljon aikaa tallilla, tosin lähinnä pikkuisten luona.

Milloin sait tietää, että saat hevosen?

Olemme perheessä puhuneet hevosen ostosta jo kauan, mutta en olisi uskonut, että saisin oman hevosen näin pian. Luulin, että asia konkretisoituisi vasta sitten, kun olen aikuinen. Alkusyksystä kuitenkin päätimme, että oma hevonen olisi hankittava, jotta pystyisin kehittymään ratsastajana nopeammin. Alun perin meidän piti alkaa etsiä sopivaa hevosta vasta loppukeväällä / kesällä, mutta kaikki muuttui, kun löysin sattumalta Roxin myynti-ilmoituksen.

Kauanko olet ratsastanut?

Olen ratsastanut oikeastaan koko elämäni ajan, aivan pienestä pitäen, mutta vasta Primuksen koulutalenttunneilla aloittaessani eli noin puolitoista vuotta sitten aloin ratsastaa hieman tavoitteellisemmin. Sitä ennen olen ratsastanut vain kerran viikossa (tai välillä hieman harvemminkin) eri talleilla ponitunneilla, enkä siksi ole oppinut ihan hirveän nopeasti. Koskaan ei voi olla täysin valmis eikä osata kaikkea, mutta päätin, että minulla olisi nyt tarpeeksi kokemusta siihen, että voisin huolehtia omasta hevosesta. Oman kanssa kuitenkin oppii koko ajan lisää hevosen hoidosta ja ratsastuksesta. Minulla käy valmentaja ja Tuomarinkylässä pyörii kokeneita hevosihmisiä, joilta voin tarvittaessa kysyä neuvoa Roxin hoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Miten päädyit Roxin selkään ensimmäisen kerran?

Kunnia kuuluu isovanhemmilleni, jotka halusivat järjestää minulle unohtumattoman nimipäiväyllätyksen, kun pääsin käymään ratsastuksenopettajani omalla tallilla ja sain yksityistunnin Roxilla, joka oli ratsastuksenopettajani siskon hevonen. En tiedä, olisivatko isovanhempani järjestäneet tätä lahjaa, jos olisivat aavistaneet, millaiset seuraukset sillä olisi.

Kuinka pitkään olet haaveillut Roxista?

Siitä päivästä asti, kun näin sen ensimmäisen kerran kesällä. Muistan sanoneeni heti samana iltana, että tämän hevosen haluaisin omakseni, mutta ikinä en olisi kuvitellut, että unelmani toteutuisi.


Ensimmäistä kertaa Roxin selässä! Tässä vaiheessa olin jo menettänyt sydämeni Roxille.


Miten sait Roxin?

Roxin ostaminen ei ollut mikään kovin lyhyt operaatio, sillä Roxin entinen omistaja oli niin kiintynyt siihen, että halusi harkita rauhassa sitä, kenelle myisi Roxin. Myös vanhempani halusivat miettiä asiaa. Lopulta asiat osuivat kuitenkin kohdalleen ja Roxista tuli omani.

Montako kertaa koeratsastit Roxia ennen sen ostoa?

Ratsastin Roxilla neljä kertaa ennen sen ostoa, mikä oli todella hieno mahdollisuus, kun monesti hevonen joudutaan ostamaan kerran kokeilun perusteella. Ensimmäinen kerta oli kesällä, kun en edes tiennyt, että saattaisin saada tämän hevosen omakseni. Toinen kerta oli minun syntymäpäivänäni, jolloin tiesin jo, että Roxi oli myynnissä. Olin ollut koko viikon kuumeessa ja oikeasti olin tuona päivänä aivan liian sairas ratsastaakseni, mutta tiesin, että jos en ratsastaisi nyt, Roxi saatettaisiin myydä jollekulle muulle sillä välin. Ratsastuksenopettajani piti minulle tunnin, joka meni hyvin, kun sain tsempattua puolikuntoisenakin loppuun asti. Kysyin tuolloin hänen mielipidettään, olisiko Roxi minulle sopiva hevonen, ja vastaus oli myöntävä. Kolmas kerta oli se virallinen koeratsastus, jolloin Roxin omistaja oli paikalla katsomassa ratsastustani. Ostopäätös oli jo tuon ratsastuksen jälkeen selvä, mutta ratsastin Roxilla vielä neljännen kerran kauppakirjan kirjoittamisen yhteydessä, jolloin tunne siitä, että tämä on se oikea hevonen, vahvistui entisestään.

Ratsastuksien lisäksi näin myös miten Roxi käyttäytyy erilaisissa tilanteissa ja vieraissa paikoissa, sillä kävin katsomassa yhdet koulukisat, joihin se osallistui, ja olin mukana sen ostotarkastuksessa.

Koeratsastitko muita hevosia ennenkuin ostitte Roxin?

En koeratsastanut, sillä en halunnut mitään muuta hevosta. Roxi tuntui juuri siltä oikealta.

Miksi valitsit Roxin?

Roxi on todella kiltti ja osaava. Se on kiva sekä ratsastaessa että hoitaessa. Roxin sydän on täyttä kultaa.

Millaisen eläinlääkärin tarkastuksen teetitte ja missä? Löytyikö Roxista mitään vikaa?

Teimme ostotarkastuksen Viikin hevossairaalassa. Mitään uutta vikaa ei löytynyt, vain jo tiedossa olleet asiat. Roxilla on oikeassa etukaviossa halkeama, minkä takia sillä käytetään rengaskenkiä etujaloissa. Röntgenkuvissa näkyi pieniä muutoksia sädeluissa, mutta samat muutokset sillä ovat olleet jo 5-vuotiaana, eivätkä ne ole haitanneet sen elämää mitenkään. Onhan se mahdollista, että ne alkavat jossain vaiheessa vaivata, mutta täydellistä hevosta ei ole.

Mikä oli ensimmäinen fiiliksesi, kun tajusit saavasi Roxin itsellesi?

Iloinen, mutta hieman epäuskoinen. En ole vieläkään täysin sisäistänyt sitä asiaa, että Roxi on nyt omani. Tällaisia asioita tapahtuu vain kirjoissa, ei tosielämässä.

Miksi juuri Roxi?

Roxi on mielestäni täydellinen niin luonteeltaan, ratsastettavuudeltaan kuin ulkonäöltäänkin.

Onko Roxi unelmiesi hevonen?

Mielikuvani unelmahevosesta on aina ollut tummanruunikko GP-tason kouluruuna. Sellainen Roxi ei ole, mutta Roxi on minulle varmasti tällä hetkellä kaikkein sopivin hevonen, joka opettaa minua ratsastuksessa eteenpäin ja on luonteeltaan niin kiltti, että se sopii hyvin ensihevoseksi. Vaikka minulla olisi rahaa rajattomasti, en silti olisi halunnut mitään muuta hevosta kuin Roxin, sillä se on persoonaltaan ja ratsastettavuudeltaan täydellinen minulle.

Eli kyllä, Roxi on minun unelmieni hevonen.

Oletko koskaan ratsastanut hevosella, josta olet pitänyt enemmän kuin Roxista?

En ole.

Tällä ajalla, mikä on parasta minkä olet huomannut Roxissa?

Roxin ihana ja lempeä luonne!




Aiotteko kilpailla yhdessä?

Kyllä varmasti, mutta emme ihan heti. Haluan ensin tutustua Roxiin paremmin ja muutenkin talvella on todella vähän kisoja.

Tavoitteet Roxin kanssa?

Tavoitteenani on oppia ratsastamaan paremmin.

Mihin tähtäätte Roxin kanssa?

Minulle kisatuloksia tärkeämpää on se, että kotitallilla harjoittelun avulla oppisin ratsastamaan paremmin, eli tähtään parempaan ratsastukseen. Kisat nostavat kuitenkin harjoittelumotivaatiotani ja antavat minulle palautetta siitä, että missä mennään, niin kyllä aion niissäkin käydä, ja totta kai tähtään silloin mahdollisimman hyvään kisasuoritukseen.

Millä tallilla Roxi asuu?

Tuomarinkartanon kilpatallilla.

Miten Roxi on suhtautunut uuteen talliin?

Roxi viihtyy uudessa tallissa oikein hyvin. Ruoka maistui heti alusta asti.

Monenko päivänä käyt viikossa tallilla ja miten teidän viikko-ohjelma menee?

Käyn tallilla joka päivä. Mitään tarkkaa viikko-ohjelmaa ei ole, mutta koulutreenien lisäksi annan Roxille kevyempiä päiviä. Jos en ratsasta, käyn yleensä pienellä talutuslenkillä Roxin kanssa, sillä Tuomarinkylässä on kuitenkin niin pienet tarhat ja lyhyet tarhausajat, että minusta on ihan hyvä antaa sille joka päivä edes vähän liikuntaa.

Entä kuinka paljon aikaa vietätät sen kanssa arkipäivisin?

Riippuu, ratsastanko vai puuhailenko sen kanssa jotain muuta. Vähintään kolme tuntia, mutta enimmillään tallilla on viehrähtänyt arkipäivänä noin seitsemän tuntia, hups... Seitsemän tunnin päivänä päivänä tosin pakoilin tallilla koulua, eli en tietenkään viettänyt kaikkea aikaa Roxia hoitaen.

Oletko harkinnut ottavasi Roxille vuokraajaa?

En ole, sillä en kuitenkaan malttaisi olla tallilta pois päivääkään. Tällä hetkellä vain minä ja valmentajani ratsastamme Roxilla.

Mitä varusteita käytät Roxin kanssa?

Voisin tehdä tarkemman varusteiden esittelypostauksen erikseen, mutta tällä hetkellä minulla on käytössä ihan normaalit englantilaiset suitset kolmipalakuolaimella. Roxin mukana ei tullut satulaa ja satuloita on ollut kokeilussa useampi, joten se kuvio on vielä hiukan auki. Riimut, suojat yms. voin esitellä myöhemmin.

Mikä on teidän teemaväri?

Riimuissa, harjoissa yms. minulla on paljon sinistä. Suitset ja suojat ovat ruskeat.

Voitko tehdä varusteiden esittelypostauksen?

Voin tehdä, jos vaan jossain välissä ehdin. Elämä on varsin kiireistä oman hevosen kanssa, mutta onneksi joululoma on sentään keksitty.

Onko Roxilla kivoja tarhakavereita?

Tuomarinkylässä hevoset tarhaavat pääosin yksin ja Roxi on tottunut tarhaamaan yksin jo edellisessä kodissaan, niin sillä ei ole tarhakaveria tällä hetkellä.



Mitä Roxi pitää muista ihmisistä?

Roxi suhtautuu muihin ihmisiin ihan neutraalisti. Tosin heinien ja kaurojen jakaja on sen suuressa suosiossa päätellen siitä, että kaurakärryille se hörisee, mutta minulle ei ainakaan vielä.

Mikä on Roxin lempiherkku?

Roxin suuhun menee mikä tahansa, mutta kaikkein eniten se näyttäisi tykkäävän porkkanasta.

Miten Roxi käyttäytyy hoitaessa?

Roxi on todella kiltti hoitaa, mutta harjatessa se joskus kutisee ja silloin irti ollessaan se saattaa alkaa pyöriä karsinassa. Sidon Roxin aina kiinni harjatessa, jos sillä ei ole heiniä turpansa edessä.

Onko Roxilla mitään pahoja tapoja?

Harjatessa pyörimisen lisäksi Roxilla on tapana haluta muiden hevosten karsinoihin syömään, jos sitä taluttaa tallikäytävää pitkin ja se huomaa ruokaa avonaisessa boksissa.

Onko Roxilla mitään pelkoja?

Roxi jännittää hieman uusia paikkoja, mutta mitään yksittäistä pelon aiheuttajaa en ole vielä huomannut. Maneesin ovea se aina katselee hieman.

Miten Roxi käyttäytyy maastossa?

En ole hirveästi maastoillut Roxilla, sillä arki-iltaisin on jo niin pimeää, etten viitsi lähteä silloin maastoon, kun ympäristö on molemmille outo. Olen kävellyt vain tallin lähistöllä, mutta siellä se on käyttäytynyt oikein hyvin.




Tällainen postaus tällä kertaa. Yritän nyt ehtiä kirjoittaa tänne useammin, mutta saa nähdä miten käy... Jotain ratsastuspostausta pitäisi tehdä, kun niitä en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Mitä muuten pidätte uudesta bannerista?


torstai 17. marraskuuta 2016

Kysyttävää?

Mieleeni tuli, että voisin tehdä Roxin esittelypostauksen kysymyspostauksen muodossa. Eli jos teillä on mielessänne mitä tahansa kysymyksiä Roxiin liittyen, niin nyt on niiden aika!


Lisäksi kerron Roxin kuulumiset lyhyesti, vaikka oikeasti minun pitäisi olla tällä hetkellä lukemassa ensi viikon viiteen kokeeseen. Jos minulla olisi kunnolla aikaa, voisin kertoa vaikka jokaisesta päivästä yksityiskohtaisesti erikseen, mutta tällä hetkellä Roxi ja koulunkäynti pitävät liian kiireisinä. Onneksi tämä jakso loppuu pian, niin sitten on enemmän aikaa koulun jälkeen.

Ensimmäiset päivät Roxin kanssa ovat sujuneet oikein hyvin. Se on ollut edelleen hieman jännittynyt uusissa paikoissa ja uusia asioita nähdessään, mutta jännittämisestä huolimatta se osaa käyttäytyä hienosti, eli se tekee asiat juuri niin kuin siltä pyydän. Roxi on jo tottunut tallin lähistöön ja maneesissa se on ollut alusta asti todella rento.

Perushoidon ja ratsastuksien lisäksi Roxi on ollut jo kengityksessä ja satulansovituksessa. Kengityksessä Roxi oli oikein rauhallinen. Satulansovitus oli sitä vastoin hieman jännittävämpi tapahtuma, sillä ympäristö oli hevoselle outo. Roxilla alkaa näköjään toimia suoli, jos sitä jännittää, ja niinpä Roxi kakkasi viisi kertaa sovituksen aikana.

Satulansovitus oli todella hyvä muistutus siitä, että Roxilla olisi varaa laihtua. Laajasta valikoimasta löytyi nimittäin vain yksi satula, joka oli tarpeeksi leveä Roxille. Kyseinen satulamalli on tarkoitettu suomenhevosille ja pulleille poneille. Sain tuon satulan viikoksi kokeiltavaksi, eli katsotaan nyt, miltä tuo satula tuntuu ratsastaessa. Minulla on tällä hetkellä lainassa Roxin entiseltä omistajalta toinenkin satula, eli oikean satulan löytämisellä ei sinänsä ole vielä kiirettä.

Ratsastuskertoja ei ole ehtinyt kertyä alle vielä kovin montaa, mutta ne ovat kuitenkin menneet odotusten mukaisesti. Eilen Roxi oli todella hieno, joten tänään lähden treenaamaan hyvillä mielin.

Mutta, pidemmittä puheitta, kommenttiboksi on teidän.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Oma hevonen

Täytyy myöntää, että minua jännitti aika paljon, kun hevoskuljetusauto kaarsi tänään tallin pihaan. Ulos asteli pieni rautias hevostamma, jota olen ajatellut ja josta olen haaveillut taukoamatta kesästä asti.

Niin siinä vaan kävi, että unelmieni hevosesta, Roxista, tuli omani. Kesällä olin aivan haltioissani siitä, että sain kerran ratsastaa näin upealla hevosella (linkki postaukseen). Muistan sanoneeni heti samana päivänä, että tämän hevosen minä haluaisin omakseni, mutta en ikipäivänä olisi uskonut, että unelmani toteutuisi. Tässä sitä nyt ollaan, onnellisena hevosenomistajana.


Roxi muutti Tuomarinkylään tänä iltana. Aluksi se oli tietysti ihmeissään uudesta paikasta, mutta kun se sai ensimmäisen heinäannoksen turpansa eteen, se alkoi syödä niin innolla, että yhtäkkiä uusi paikka ei enää jännittänytkään sitä. 

Kun olin saanut Roxin mukana tulleet tavarat paikalleen, kävin vielä taluttamassa sitä tallin ympärillä ja kentällä. Roxi vaikutti vähän jännittyneeltä, mutta se ei kuitenkaan reagoinut mihinkään sen suuremmin. Huomenna olisi tarkoitus ratsastaa Roxilla ensimmäistä kertaa sen uudessa kodissa.

Ainut, mikä tänään tuotti ongelmia, oli sopivan loimiyhdistelmän löytäminen. Roxin ulkoloimi tuli postista vasta eilen ja kivana yllätyksenä huomasimme, että sen kaulakappale ei tullut vielä tässä erässä. Varaloimi ei näytä istuvan kovin hyvin Roxin mukana tulleen sisäloimen päälle. Mutta onneksi kaulakappaleen pitäisi tulla pian postista ja voin väliaikaisesti käyttää kuivatusloimea sisäloimena.

Seuraavissa postauksissa käsittelen sitä, millainen hevonen Roxi on ja millaisia vaiheita sen ostamiseen liittyi. Kerron toki myös, miten Roxin kanssa on sujunut ensimmäisien päivien aikana. Tällä hetkellä uusi hevonen sekä koulussa jakson loppukokeet pitävät minut kuitenkin sen verran kiireisenä, että postaustahti ei tule olemaan mitenkään kovin tiheä.


Jenny & Roxi 12.11.2016 ----->

maanantai 7. marraskuuta 2016

Joskus unelmat vaan toteutuvat

Enpä ole vielä ehtinyt julkaista syyslomalla pikkuisista otettuja kuvia, joten nyt on niiden vuoro. Silloin täällä ei ollut vielä lunta, joten taisimme Katjan kanssa ottaa viimeiset ruskan sävyttämät syyskuvat tänä vuonna. Nyt myös Helsinkiin on satanut lunta, vaikka en olisikaan millään uskonut, että talvi tulisi ihan vielä.





Syyslomalla tuli vietettyä paljon aikaa pikkuisten kanssa. Se taisikin olla viimeinen viikko, jolloin minulla oli kunnolla aikaa näiden ponien hoitamiselle, ja täytyy kyllä sanoa, että otin kaiken irti jokaisesta hetkestä! Olen hoitanut pikkuisia yli kahdeksan kuukautta. Tämä aika on ollut niin hirveän antoisaa, että en luopuisi yhdestäkään ihanasta kokemuksesta, jonka olen saanut kokea näiden rakkaiden ponien kanssa.



Ei, en ole kokonaan lopettamassa näiden ponien hoitamista. En vaan voisi. Koville ottaa sekin, että joudun vähentämään näiden luona käymistä, mutta elämä on valintoja. En enää lähde joka päivä suoraan koulusta pikkuisten luokse, mutta sen sijaan on eräs toinen hevonen, joka odottaa tuloani toisaalla.








Mutta niinhän se menee, että kun toinen ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä unelmat voivat toteutua. Niiden kuuluu toteutua.





Niin, lauantaina on tiedossa aivan erityinen päivä, josta olen haaveillut koko elämäni ajan, ja jota olen odottanut jo pitkään. Vaikka vasta äskettäin todella tajusin, kuinka odottamatta kaikki käy, silloin kun on se oikea aika.