torstai 17. marraskuuta 2016

Kysyttävää?

Mieleeni tuli, että voisin tehdä Roxin esittelypostauksen kysymyspostauksen muodossa. Eli jos teillä on mielessänne mitä tahansa kysymyksiä Roxiin liittyen, niin nyt on niiden aika!


Lisäksi kerron Roxin kuulumiset lyhyesti, vaikka oikeasti minun pitäisi olla tällä hetkellä lukemassa ensi viikon viiteen kokeeseen. Jos minulla olisi kunnolla aikaa, voisin kertoa vaikka jokaisesta päivästä yksityiskohtaisesti erikseen, mutta tällä hetkellä Roxi ja koulunkäynti pitävät liian kiireisinä. Onneksi tämä jakso loppuu pian, niin sitten on enemmän aikaa koulun jälkeen.

Ensimmäiset päivät Roxin kanssa ovat sujuneet oikein hyvin. Se on ollut edelleen hieman jännittynyt uusissa paikoissa ja uusia asioita nähdessään, mutta jännittämisestä huolimatta se osaa käyttäytyä hienosti, eli se tekee asiat juuri niin kuin siltä pyydän. Roxi on jo tottunut tallin lähistöön ja maneesissa se on ollut alusta asti todella rento.

Perushoidon ja ratsastuksien lisäksi Roxi on ollut jo kengityksessä ja satulansovituksessa. Kengityksessä Roxi oli oikein rauhallinen. Satulansovitus oli sitä vastoin hieman jännittävämpi tapahtuma, sillä ympäristö oli hevoselle outo. Roxilla alkaa näköjään toimia suoli, jos sitä jännittää, ja niinpä Roxi kakkasi viisi kertaa sovituksen aikana.

Satulansovitus oli todella hyvä muistutus siitä, että Roxilla olisi varaa laihtua. Laajasta valikoimasta löytyi nimittäin vain yksi satula, joka oli tarpeeksi leveä Roxille. Kyseinen satulamalli on tarkoitettu suomenhevosille ja pulleille poneille. Sain tuon satulan viikoksi kokeiltavaksi, eli katsotaan nyt, miltä tuo satula tuntuu ratsastaessa. Minulla on tällä hetkellä lainassa Roxin entiseltä omistajalta toinenkin satula, eli oikean satulan löytämisellä ei sinänsä ole vielä kiirettä.

Ratsastuskertoja ei ole ehtinyt kertyä alle vielä kovin montaa, mutta ne ovat kuitenkin menneet odotusten mukaisesti. Eilen Roxi oli todella hieno, joten tänään lähden treenaamaan hyvillä mielin.

Mutta, pidemmittä puheitta, kommenttiboksi on teidän.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Oma hevonen

Täytyy myöntää, että minua jännitti aika paljon, kun hevoskuljetusauto kaarsi tänään tallin pihaan. Ulos asteli pieni rautias hevostamma, jota olen ajatellut ja josta olen haaveillut taukoamatta kesästä asti.

Niin siinä vaan kävi, että unelmieni hevosesta, Roxista, tuli omani. Kesällä olin aivan haltioissani siitä, että sain kerran ratsastaa näin upealla hevosella (linkki postaukseen). Muistan sanoneeni heti samana päivänä, että tämän hevosen minä haluaisin omakseni, mutta en ikipäivänä olisi uskonut, että unelmani toteutuisi. Tässä sitä nyt ollaan, onnellisena hevosenomistajana.


Roxi muutti Tuomarinkylään tänä iltana. Aluksi se oli tietysti ihmeissään uudesta paikasta, mutta kun se sai ensimmäisen heinäannoksen turpansa eteen, se alkoi syödä niin innolla, että yhtäkkiä uusi paikka ei enää jännittänytkään sitä. 

Kun olin saanut Roxin mukana tulleet tavarat paikalleen, kävin vielä taluttamassa sitä tallin ympärillä ja kentällä. Roxi vaikutti vähän jännittyneeltä, mutta se ei kuitenkaan reagoinut mihinkään sen suuremmin. Huomenna olisi tarkoitus ratsastaa Roxilla ensimmäistä kertaa sen uudessa kodissa.

Ainut, mikä tänään tuotti ongelmia, oli sopivan loimiyhdistelmän löytäminen. Roxin ulkoloimi tuli postista vasta eilen ja kivana yllätyksenä huomasimme, että sen kaulakappale ei tullut vielä tässä erässä. Varaloimi ei näytä istuvan kovin hyvin Roxin mukana tulleen sisäloimen päälle. Mutta onneksi kaulakappaleen pitäisi tulla pian postista ja voin väliaikaisesti käyttää kuivatusloimea sisäloimena.

Seuraavissa postauksissa käsittelen sitä, millainen hevonen Roxi on ja millaisia vaiheita sen ostamiseen liittyi. Kerron toki myös, miten Roxin kanssa on sujunut ensimmäisien päivien aikana. Tällä hetkellä uusi hevonen sekä koulussa jakson loppukokeet pitävät minut kuitenkin sen verran kiireisenä, että postaustahti ei tule olemaan mitenkään kovin tiheä.


Jenny & Roxi 12.11.2016 ----->

maanantai 7. marraskuuta 2016

Joskus unelmat vaan toteutuvat

Enpä ole vielä ehtinyt julkaista syyslomalla pikkuisista otettuja kuvia, joten nyt on niiden vuoro. Silloin täällä ei ollut vielä lunta, joten taisimme Katjan kanssa ottaa viimeiset ruskan sävyttämät syyskuvat tänä vuonna. Nyt myös Helsinkiin on satanut lunta, vaikka en olisikaan millään uskonut, että talvi tulisi ihan vielä.





Syyslomalla tuli vietettyä paljon aikaa pikkuisten kanssa. Se taisikin olla viimeinen viikko, jolloin minulla oli kunnolla aikaa näiden ponien hoitamiselle, ja täytyy kyllä sanoa, että otin kaiken irti jokaisesta hetkestä! Olen hoitanut pikkuisia yli kahdeksan kuukautta. Tämä aika on ollut niin hirveän antoisaa, että en luopuisi yhdestäkään ihanasta kokemuksesta, jonka olen saanut kokea näiden rakkaiden ponien kanssa.



Ei, en ole kokonaan lopettamassa näiden ponien hoitamista. En vaan voisi. Koville ottaa sekin, että joudun vähentämään näiden luona käymistä, mutta elämä on valintoja. En enää lähde joka päivä suoraan koulusta pikkuisten luokse, mutta sen sijaan on eräs toinen hevonen, joka odottaa tuloani toisaalla.








Mutta niinhän se menee, että kun toinen ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä unelmat voivat toteutua. Niiden kuuluu toteutua.





Niin, lauantaina on tiedossa aivan erityinen päivä, josta olen haaveillut koko elämäni ajan, ja jota olen odottanut jo pitkään. Vaikka vasta äskettäin todella tajusin, kuinka odottamatta kaikki käy, silloin kun on se oikea aika.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Onnistumisia alamäen jälkeen

En ole vähään aikaan ehtinyt kirjoittaa Primuksen ratsastuksista mitään. Tässä välissä on kuitenkin tapahtunut paljon.

Viime kisojen jälkeen osalle koulutalenteista vaihtui uudet hevoset. Kun kuulin uuden valmennushevoseni nimen, en olisi voinut olla tyytyväisempi. Sain nimittäin juuri sen, jota olin toivonutkin: Faunan.


Sunnuntaisin minulla ja Faunalla oli mennyt todella hyvin, joten uskoin, että onnistuisin myös koulutalenttunneilla paremmin sen kuin Ligeron kanssa. Ensimmäiselle talenttunnille lähdinkin suurin odotuksin, mutta pakko myöntää, että tulin takaisin varsin pettyneenä.

Fauna ei vaan tuntunut hyvältä. Osasyy siihen saattoi olla se, että kentällä oli todella kova tuuli, eikä Fauna tunnu olevan parhaimmillaan tuulisina päivinä. Itse ehkä vähän jännitin sitä, mitä valmentajani sanoisi ratsastuksestani, sillä hän ei ole nähnyt minua juuri muiden hevosten kuin Ligeron selässä. Niin tai näin, emme löytäneet sitä rentoutta, joka meillä on yleensä ollut.


Sama jatkui myös seuraavilla talenttunneilla. Jotenkin vaan menetin luottamuksen itseeni ja hevoseen, enkä löytänyt enää rentoa fiilistä. Sunnuntaisin olen myös saanut mennä Faunalla ja silloin on mennyt ihan hyvin. Tiedän, että näin ei pitäisi olla, mutta jotenkin vaan aloin ajatella, että "Tänään on lauantai, joten tiedän, että minulla menee huonosti. Onneksi huomenna on sunnuntai, niin silloin menee paremmin."

Oman ajatteluni lisäksi suorituksiini vaikutti paljon se, että olimme kaikki koulutalenttunnit ulkona ja joka ainut kerta tuuli todella paljon. Vaikka Fauna onkin luotettava, toinen kentän päädyistä tuntui jännitävän sitä tuulisella kelillä.


Jotkin asiat ratsastuksessani ovat myös alkaneet korostua Faunan kanssa. Ohjat valuvat helposti liian pitkiksi ja käteni putoavat alas. Päin vastoin kuin ennen, oikean ohjan tuntumalla pitäminen on minulle nyt huomattavasti vaikeampaa kuin vasemman ohjan. Vasempaan kierrokseen ratsastaminen onkin minulle nyt vaikeaa, kun ulko-ohja ei pysy aina vakaana. Laukan ratsastaminen on hankalaa molempiin suuntiin, sillä joskus Fauna haluaisi vain lähteä kaahaamaan ympäri kenttää.


Onnistuneinta ratsastukseni on yleensä ravissa. Alkuun Fauna voi tuntua vähän epätasaiselta, mutta verryttyään Faunasta tulee ravissa todella kiva, jos vain löydän rentouden. Asia, jota olen saanut pikku hiljaa korjattua, on katse, joka ei ole enää koko aikaa hevosen niskassa (niin kuin taas hienosti osassa näistä kuvissa on).

Kisoja edeltävällä viikolla talenttunti meni kuitenkin paremmin kuin edelliset. Alkuun oli taas vaikeaa, mutta vähän aikaa ratsastettuani Fauna alkoi kuunnella apujani ja sitä kautta rentouduin myös itse. Harjoittelimme radan osia ja kaikki sujui varsin hyvin. Vaikka alku oli mitä oli, tunnista jäi positiivinen mieli, sillä itse radalla kaikki meni nappiin.

Myös seuraavan päivän sunnuntaitunti meni kaiken kaikkiaan hyvin, joten lähdin lauantaina 29.10. kisaamaan positiivisin mielin. Kyseessä oli siis Primuksen rataharjoitukset, joissa menin Tutustumisluokan kouluohjelman.

Kisaverryttelyn alussa tuntui kuitenkin taas siltä, että mikään ei onnistu. Koko istuntani muuttui jännittyneeksi, eikä Fauna kulkenut yhtään paremmin. Jonkin aikaa ratsastettuani olin valmis heittämään hankat tiskiin, niin epätoivoseiselta kaikki taas tuntui.

Sillä hetkellä satuin vilkaisemaan radalle ja näin, kuinka siellä oleva ratsukko suoritti ohjelmaansa. Tajusin, että olisin siellä aivan kohta itsekin ja tiesin, että en haluaisi näyttää huonoa suoritusta Faunan kanssa. Olen viime talvesta asti halunnut päästä kisoihin Faunalla, joten nyt kun se viimein oli mahdollista, päätin, että näyttäisimme parastamme.

Otin aivan uudenlaisen asenteen ja aloin ratsastaa Faunaa rennosti, ilman paniikkia. Tein paljon ravityöskentelyä, ympyröitä sekä käyntisiirtymisiä. Ja kun minä rentouduin, myös Faunasta tuli rennompi.

Käsittämätöntä, kuinka paljon oma asenne vaikuttaa ratsastukseen! Kun kerran löysin molemminpuolisen rentouden, kaikki tuntui sen jälkeen äärettömän paljon paremmalta ja helpommalta. Verryttelyn loppuosan ratsastaminen olikin oikea nautinto, eikä minua jännittänyt enää yhtään radalle meneminen. Kisaradan puolelle päästyäni Fauna oli oikein mukavan tuntuinen. Esittelin sille tuomaripäädyn molemmista suunnista eikä se reagoinut siihen mitenkään.

Aloitin ohjelman heti, kun tuomari vihelsi pilliin. Sisääntulosta ravissa tuli hyvä ja suora. Tutustumisluokan kouluohjelmaan ei kuulu ollenkaan alkutervehdystä, joten riitti, että ratsastin suoran linjan ravissa ilman pysähdystä. S-kiemurasta tuli myös ihan onnistunut. Keskiravi olisi saanut viedä enemmän eteenpäin, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että Fauna rikkoisi laukalle. 3-5:n askeleen käyntisiirtyminen onnistui ihan hyvin. Laukannostosta tuli hyvä, mutta aloitin laukkaympyrän vähän liian pienenä. Laukkalävistäjän alku oli lupaava, mutta siirsin Faunan tuomarin mielestä liian aikaisin raviin. Ohjelmassa lukee, että siirtymisen pitää tulla ennen H:ta, joten tein ravisiirtymisen jo tyylikkäästi puolessa välissä lävistäjää. Tästä hyvästä sain paperiini vitosen, joka oli huonoin numero koko radalta. Siirtyminen raviin olisi joka tapauksessa voinut olla parempi. Toisen laukannoston kanssa tuli pientä säätöä, koska unohdin hetkellisesti, pitikö sen tulla lyhyen sivun keskeltä vai pitkän sivun alusta, ja siinä kohtaa aloin vähän häitäillä. No, lyhyen sivun keskeltähän sen piti tulla, eli ihan turhaa tuo kulmassa tapahtuva rikko raviin. Keskiympyrästä laukassa tuli erittäin onnistunut. Toinen laukkadiagonaali oli edellisen kaltainen, mutta tällä kertaa maltoimme laukata sentään hieman pidemmälle kuin ensimmäisellä kerralla. Siirtyminen ravista käyntiin oli hyvä ja loppuun sain oikein kivan käynnin ennen lopputervehdystä.



Kokonaisuudessaan radasta jäi oikein hyvä mieli. Olemme me saaneet Faunan kanssa välillä sunnuntaitunneilla parempiakin pätkiä, mutta Helppo C:ssä tärkeintä on ehjä kokonaisuus, emmekä olisi pystyneet kuitenkaan paljoa parempaan suoritukseen. Ja ykkösjuttu oli nyt saada Fauna rennoksi, eikä yrittää liikaa.


Loppukäyntejä kävellessäni kuulutettiin minun pisteeni. Sain tällä kertaa 69,72% ja sillä voitin koko luokan! Sija oli siis 1/9.


Oli todella kivaa saada pitkästä aikaa sinivalkoinen ruusuke! Kyseessä oli vasta ensimmäiset kisani Faunan kanssa, joten olen todella iloinen tästä onnistumisesta. Ja parhaat prosentit, jotka olen saanut, jos ryhmäratsastusta ei lasketa. Tosin taaskaan en yltänyt seitsemänkymmenen maagisen rajan yli, vaikka lähellä oli... Pitäisi vaan opetella rata ajoissa ulkoa, eikä viime hetkessä niin kuin minä tein, niin ei tarvitsisi radalla arpoa, missä mikäkin asia tapahtuu. Tärkeintä on kuitenkin itse ratsastus ja yhteistyö hevosen kanssa!


Miten teillä on mennyt kisat viime aikoina? Mitkä ovat parhaat prosentit, jotka olette saaneet koulukisoista?