lauantai 17. joulukuuta 2016

Onnea ja unelmien aikaa

Käsittämätöntä, kuinka nopeasti aika menee. Roxi on ollut omani jo yli kuukauden ajan! Roxi tuntuu niin unelmien täyttymykseltä, etten vieläkään voi ymmärtää sitä tosiasiaa, että se on todella omani. En vaihtaisi hetkeäkään pois siitä ajasta, jonka olen saanut viettää Roxin kanssa. Joka kerta, kun Roxi työntää turpansa niskaani ja puhaltaa sinne lämmintä ilmaa, en voi olla ajattelematta, kuinka onnellinen olen.









Ratsastaessa Roxi on ollut oikein kiva. Tuntuu, että olen kehittynyt jo tässäkin ajassa, jonka Roxi on ollut omani. Minulla on valmennus yleensä kerran viikossa, mutta mahdollisesti useamminkin, jos minun ja valmentajan aikataulut sopivat yhteen. Itsenäistä ratsastusta on aika paljon, mutta onneksi olen aina ollut siinä hyvä siinä mielessä, että osaan keksiä meille hyviä harjoituksia ja korjata omia virheitäni valmentajan ohjeiden mukaisesti. Monesti jopa tuntuu siltä, että saan itsestäni enemmän irti, jos saan tehdä asioita omassa rauhassa. Toki valmennukset ovat ehdottoman tärkeitä kehittymisen kannalta ja yritän saada niitä järjestettyä mahdollisimman usein, muuten taidot alkaisivat vain huonontua, mutta minä en ole koskaan pitänyt itsenäistä ratsastusta pelkästään huonona asiana. Minusta omassa hevosessa parasta onkin juuri se oma rauha.

Uusia oivalluksia on tapahtunut monessa asiassa. Pyrin nyt ratsastamaan enemmän pohkeella ja istunnalla käyttäen vähemmän kättä. Varon jäämästä kannattelemaan hevosta kädellä ja muistan välillä myödätä. Yritän myös korjata käsieni asentoa ja varoa levittelemästä niitä. Hevosta kääntäessä ajattelen kääntäväni hevosta ulkopohkeella, en sisäohjalla. Roxilla on aika isot liikkeet, joten olen oppinut pikku hiljaa istumaan paremmin alhaalla. Keskiravin ratsastan edelleen suosiolla keventäen, mutta kehityksen huomaa mm. siitä, että en tunne enää itseäni täydellisen uupuneeksi ratsastuksen jälkeen. Pystyn nyt istumaan paremmin alhaalla ja pari kertaa ihan viimeisen puolentoista viikon sisällä olen jopa löytänyt aivan uuden elämyksen, kun yhtäkkiä olenkin saanut koottua hevosta istunnallani. Roxi on pitkälle koulutettu ja se on kilpaillut vaativa B -tasolla, joten osaamista sillä riittää, ja muutamia kertoja Roxi on näyttänyt sitä myös minun kanssani. Roxi on todella hyvä opetusmestari. Ratsastettavuudeltaan Roxi tuntuu todella kivalta: se antaa virheitä anteeksi ja palkitsee silloin, kun teen itse oikein. Roxi ei ole mikään automaatti, mutta sen kanssa voin todella nauttia ratsastuksesta.

Olen toistaiseksi säästynyt hyvin niiltä ongelmilta, joita hevosenomistajalle voi ilmetä. Ratsastaessa olen oppinut lisää, eikä ole tullut sellaista tunnetta, että "apua, ostin liian vaikean hevosen". Olen kuullut monien sanovan, että usein uuden hevosen kanssa käy niin, että aluksi menee todella hyvin, kun hevonen kulkee vielä vanhan omistajan säädöillä, ja sitten muutaman viikon tai kuukauden päästä hevonen alkaa liikkua huonommin. En usko, että minun ja Roxin kohdalla on tapahtunut tällaista, sillä ratsastukset ovat menneet koko ajan keskimäärin paremmin. Valmentajani läpiratsastaa Roxia säännöllisesti, joten Roxi joutuu myös välillä ihan kunnon töihin, eikä se pääse laiskistumaan. Hienoa on sekin, että Roxi on pysynyt terveenä paria pientä haavaa lukuun ottamatta. Minulle haavan hoito on ihan uusi juttu, sillä ratsastuskoululla ei ole tarvinut osata sellaista. Eikä pikkuisillakaan ole ollut lainkaan haavoja sinä aikana, jonka olen käynyt niiden luona, johtuen osittain siitä, että niillä ei juurikaan käytetä hokkeja. Onneksi olen saanut vinkkejä haavan hoitoon muilta hevosenomistajilta. Ihanaa, että Tuomarinkylässä on niin hyvä yhteishenki.

Olen nyt kuukauden ajan ratsastellut Roxilla. Kirjoitettavaa olisi paljon ja jos minulla olisi aikaa, voisin tehdä treenipostauksia vaikka monta kertaa viikossa, mutta sellaistahan hevosenomistajalla ei koskaan ole. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin hyvien ratsastuskuvien saaminen. Jostain syystä minusta ja Roxista ei ole kovin helppoa saada hyviä kuvia, vaikka videolta katsottuna ratsastukseni näyttäisikin ihan hyvältä. Ratsastus on kuitenkin monimutkainen tapahtumasarja ja yksi valokuva on vain sekunnin murto-osa, johon on melkein mahdotonta saada sekä ratsastaja että hevonen edustavan näköisiksi. Omat haasteensa valokuvaukseen tuo myös maneesin ruuhkaisuus sekä se seikka, että Tuomarinkylän maneesissa ei ole valaistuksen puolesta aivan yhtä helppoa ottaa hyvälaatuisia kuvia kuin Primuksella. Kesää ja ulkokuvia odotellessa...



Maastoilu on jäänyt vähän vähemmälle sen takia, että ulkona on jo aina hämärää, kun tulen koulusta tallille, enkä oikein viitsi lähteä yksin pimeällä maastoihin, joita minä tai Roxi emme kumpikaan tunne. Vain pari kertaa olen saanut kaverin mukaan valoisaan aikaan, ja silloin Roxi on ollut todella kiva eikä ole pelännyt mitään. Ainut, minkä ohi meneminen hieman jännitti, oli ratsastustiellä vastaan tulleet vaunut, joita veti naapuritallin suomenhevonen.














Aivan pian on joulu, joka meneekin kokonaan talleilla. Koulua on enää vain kolme päivää ja sitten alkaa joululoma! Minun ei varmaan tarvitse edes kertoa, millaisissa merkeissä koko lomani menee... Millaisia joululomasuunnitelmia teillä on? Onko muita, jotka viettävät joulua tallilla?

8 kommenttia:

  1. Nyt innostus alkoi taaaas omaan hevoseen :'DD haha, pitäis varmaan vielä parisen vuotta harkita... Mutta hieno postaus, en löytänyt kyllä yhtään virheitä ja kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Eiköhän se oman hevosen saaminen ole lähes jokaisen hevostytön haave. Voin kyllä lohduttaa sen verran, että hevosen omistajan elämä ei ole kovin helppoa, sillä tallin ulkopuolella on hirveä kiire ja pitäisi yrittää ehtiä hoitaa koulu sekä lukea kokeisiin... Vaikka pakko myöntää, että hevosen hoitaminen on mahtavan hyvä (teko)syy antaa itsensä luistaa kokeisiin lukemisesta.

      Poista
  2. Oi ihania kuvia, hyvä että teillä menee hyvin! Itse vietän joulun tallilla, se on paras mahdollinen tapa ♡

    liinaus.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä en ole koskaan ennen viettänyt joulua tallilla ja monesti joulun kohdalla on tullut tauko ratsastuksista, jos tunnit ovat osuneet joulupäiville. Odotankin jo innollla tätä joulua: sekä aattona että joulupäivänä ensin Roxin luo ja sitten illalla vielä pikkuisille. Kiva, jos sinullakin on mahdollisuus viettää joulu hevosten seurassa, sillä on se vaan parasta!

      Poista
  3. Etkö vietä joulua ollenkaan perheesi kanssa? Eikös sinulla mene koko päivä talleilla, kerran olet menossa kahdelle tallille samana päivänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä meidän perheessämme avataan lahjat ja tehdään jouluruokaa vasta jouluaaton iltana. Ehdin kyllä takaisin kotiin siihen mennessä. Joulupäivänä menemme isovanhempieni luokse syömään tallikäyntejen välissä. Sen ihmeellisemmin emme yleensäkään vietä joulua.

      Yhdessäoloa perheen kanssa on kuitenkin luvassa reilusti, sillä menemme luultavasti Tuomarinkylään yhdessä molempina päivinä. Pikkuisille menen yksin, mutta niiden luona ei mene kovin kauaa.

      Poista